Ansioluettelo

    Kuoro:       Carmeninae

    Kotoisin:   Kaarinan kaupungista, Piikkiön pitäjästä

    Kasattu:    Viime vuosituhannella (1986)

 

Karaktääri

Olemme hehkeään varhaiskeski-ikään ehtinyt tyttökuoro: villi, vallaton ja vahvasti omia polkujaan kulkeva joukko, joka rinnat rottingilla rikkoo kuoromaailman kirjoittamattomia sääntöjä ja viihdyttää niin, että itsekin viihtyy. Kapinallisia ja kauniita, rohkeita ja räävittömiä naisia, jotka laittavat lavalla itsensä likoon ja rakastavat jokaista sekuntia. Laulun lumo lohduttaa, hellii ja hoivaa –  se myös vapauttaa ja villitsee. Nämä naiset se on vienyt mukanaan. “Tyttökuorosta mummokuoroksi vie tie, mutta hymy ei hyydy eikä laulun ilo lakkaa.”

Koulutus

Johtajan lisäksi kuorossa ei ole musiikin ammattilaisia, joskin taitavia musikantteja kylläkin. Kaikki käymme kuoronjohtajan kultaista kuorolaulun korkeakoulua, josta ei ikinä valmistu.

Kokemus

  Satoja keikkoja ja esiintymisiä

  Shöyt = visuaalisdramaturgismusikaaliset viihdepläjäykset, esim.

  • Päätoimine naine
  • Rakkaat Kassasisaret
  • Joululegenda

  Teatteria

  • LC Piikkiön kesäteatterissa kuudesti v. 1989 – 1999 välillä
  • täysin omaa tuotantoa: Takku-Tilda ja velhon lumous 1996 sekä Sissisiskot 2001

   Elämää
 

  • 30 lasta
  • 6 lastenlasta
  • 15 puolisoa
  • opiskelut, valmistumiset, työurat, kodit, kissat, koirat, mökit, veneet, velat ja vaivasenluut

Kielitaito

Laulamme suomeksi – kielellä, jolla varmimmin tavoitamme yhteyden sydämestä sydämeen.

Kilpailut

  • Viihdekuoroliiton kilpailut:
    • Kaarina 2012
    • Hämeenlinna 2008
    • Jyväskylä 2006
    • Mikkeli 2004
    • Hämeenlinna 2002
  • Suomen Paras Kuoro / TV2 2009
  • Kotkan Meripäivien merimieslaulukilpailut 1993 ja 1994
  • Nuorten taidetapahtumafinaali Imatra 1988

Vahvuudet

Aitous, Biisivalinnat, Carmeninaehenki, Draama, Energisyys, Fraseeraus, Gestiikka, Huumori, Ilo, Joukkuepelaaminen, Koreografiat, Luovuus, Maalaisuus, Nautinto, Omintakeisuus, Pelottomuus, Raikkaus, Sointi, Taito, Uskallus, Viihdyttävyys, Yllätyksellisyys ja Ältsinhauskat Ö-luokan vitsit

Laulajat

Basso: Elina Haavisto, Tiina Mallula, Marjo Pihl ja Sari Virtanen
Alaväliääni: Terhi Luhtanen, Noora Nieminen ja Maria Vuorinen
Yläväliääni: Nina Hongisto, Sanna Viipuri ja Terhi Österman
Alasopraano: Leena Eskonen ja Tuulia Tamminen
Yläsopraano: Janika Nurmi, Susanna Salo ja Nora Varke

Tarina

Carmeninaen laulu alkoi v. 1986. Alkusysäys ryhmän kokoamiselle tapahtui rippileirillä, Piikkiön Harvaluodossa, missä kunnan nuori kanttori, Elina kävi laulattamassa nuoria. Mukana sattui olemaan kaksi laulajaa seurakunnan nuorten kuorosta, jotka jäivät laulelemaan kanttorin kanssa muiden jo lähdettyä. Heräsi ajatus, josko voisi laulaa yhdessä myös kevyttä musiikkia.

Ei mennyt kauaa, kun joukko teinityttösiä alkoi kokoontua kerran viikossa laulamaan yhdessä. Mukaan lähti koulukavereita ja tuttuja ja tutuntuttuja. Ryhmää alettiin kutsua Ellun Enkeleiksi, johtajansa mukaan. Mutta kun aikansa joutuu vakuuttelemaan, että kyllä enkelitkin voivat esittää viihdettä, päätyi ryhmä siihen ratkaisuun, että on aika vaihtaa nimeä. Taivaalliset konnotaatiot jäivät unholaan, kun kuoro sai oikean, hienon nimen: Carmeninae. Nimi on latinaa; se tarkoittaa naispuolisia laulajia ja sen meille keksi Piikkiön Yläkoulun tuolloinen historianopettaja, Rauni Hietanen.

Esiintymislavat kutsuivat alusta alkaen

Vanhaa iskelmää, kansanlauluja ja laulelmia esitettiin heti alkutaipaleilla myös yleisölle. Omat konsertit saivat haltioituneen vastaanoton ja monissa tapahtumissa hyödynnettiin paikkakunnan omaa kuoroa ohjelmalavalla. Esiintyminen oli mukavaa. Tiukka ote nuottikansiosta, katse kohti nuotteja ja sitten mentiin. Vanhat videot kertovat, että aina oli joku, joka uskalsi hetkittäin irrottaa katseensa kansiosta ja katsoa yleisöön. Olivat kyllä vähemmistöä.

Repertuaarin laajentaminen

Kymmenvuotiaana kuoro oli jo kokenut paljon. Takana oli lukuisia kesäteatteriproduktioita Piikkiön Sipilänmäellä, jossa kylän tyttöinä laulettiin mm. sellaisissa merkkiteoksissa kuin Tukkijoella ja Kesäillan farssi. Keikkoja oli takana ja kuoro oli aktiivisesti mukana myös ohjelmallisten iltamatilaisuuksien järjestämisessä.

Lauluvalinnoissa alettiin ottaa askeleita rennompaan suuntaan. Viiskytluvun iskelmät inspiroivat letkeään iloitteluun ja koreografiat toivat esiintymiseen vapautuneisuutta. Kansioista oli luovuttu jo tovi sitten. Seitkytluvultakin löytyi riemastuttavaa materiaalia ja kasari-iskelmästä eritoten. Kuoro kulki määrätietoisesti kohti entistä viihdyttävämpää ja kokonaisvaltaisempaa ilmaisua ja olemusta.

Kilpailuhistoria

Jo v. 1988 Nuorten taidetapahtumassa saimme hyvää palautetta: “Tytöt ovat jo pitkälle kehittyneitä”.  Kotkan meripäivien merimieslaulukilpailuissa 1990-luvulla pokkasimme kunniamainintoja ja toimittaja kertoi seuraavan päivän lehdessä itkeneensä tulkinnallemme kappaleesta Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

Viihdekuoroliiton kisoissa 2000-luvulla vuolimme kultaa ja kunniaa ja herätimme kahmalokaupalla kummastusta. Ihmettelivät, että voiko noinkin tehdä. Telkkariinkin päästiin kerran kisaamaan. Ja taas taivasteltiin! Erityisesti edestämme puuttuvaa kuoronjohtajaa. Meidän mielestämme se johtaja voi ihan yhtä hyvin olla takarivissä. Johtamiset on tehty siellä treenisalilla.

Kilpailemiset ovat taakse jäänyttä elämää, mutta onhan noilta reissuilta jäänyt muikeita muistoja.

Shöytä ja shähäkkyyttä

Esiintymisiä on vuosien mittaan kertynyt huima määrä: olemme toimineet edesmenneen laulajatähti Kirkan lämppäreinä, laulaneet Finlandiaa Akropoliskukkulalla ja Ylläksen huipulla, riemastuttaneet juhlakansaa lukuisilla syntymäpäivillä, häissä, pikkujouluissa ja muissa tapahtumissa. Olemme kiivenneet maineikkaalle Hullu Poro Areenan lavalle, täyttäneet Sigyn salin katsomon kaksi kertaa saman päivän aikana ja laulaneet toistuvasti yleisön kyyneliin – niin liikutuksesta kuin huutonaurusta.

Viime vuosina on herkuteltu erilaisilla shöy -numeroilla. Päätoimine naine on taipunut jos jonkinlaiseen kuosiin aina tilaajan toiveiden mukaan ja uudempi Rakkaat Kassasisaretkin on esitetty jo monenmonta kertaa. Tämä on se konsepti, missä me parhaiten viihdymme: puolitoista tuntia upeita biisejä, hauskoja hahmoja ja huumoria, räiskyvää revittelyä ja totaalista tykitystä! Kun paikalle väkisin raahatut carmeninaeummikotkin lopuksi kiittelevät ja hehkuttavat punat poskillaan, olemme taas onnistuneet. Olemme sohaisseet jotain jokaisen kuulijan sisimmässä, kaivaneet pintaan tunteita.

Meillä on kaikessa tekemisessä niin paljon iloa ja riemua, tekemisen paloa, että sillä jaksaa kuulija pitkälle. Ja niin jaksamme mekin.